Ikkunoita luovan leikin maailmaan

  Leikki auttaa lasta sopeutumaan uuteen Näin syksyisin, koulujen ja päivähoitokuvioiden alkaessa, moni lapsi ja aikuinen on uuden äärellä. Ekaluokan alku, uusi hoitoryhmä, eri opettaja kuin ennen, muutto uuteen kotiin… muutoksia on monenlaisia, ja niihin sopeutuminen vaatii aikaa.  Erityisesti käsittelyaikaa ja tukea tarvitsevat lapset. Aikuisen on hyvä muistaa, että vaikka lapsi näyttäisi ulkonaisesti sopeutuvan hyvin, hänen sisällään on todennäköisesti uudesta tilanteesta aihetuvaa tunnemyllerrystä. Se saattaa aiheuttaa yllättäviä kiukkukohtauksia aamuisin tai iltaisin, riehakkuutta, joskus myös epämääräistä alakuloisuutta tai käpertymistä vanhemman kainaloon tavallista enemmän – jos siihen annetaan tilaisuus.  Miten tukea lasta muutosten keskellä? Kaikkein tärkeintä on antaa aikaa, kuulostella miltä tuntuu, olla yhdessä ja jutella, ja touhuta niitä ihan tavallisia arjen puuhia, joita jokaiseen päivään kuuluu. Rutiinit tuovat turvaa. Ruoka-ajat, nukkuma-ajat, kotihommat

Olipa kerran tyttö, jonka kotiin tuli postissa lelumainoslehti. Hän ihastui lehdessä aika moniin leluihin. Ihanin oli sivu, jossa poseerasi kolme suloista, pitkähiuksista nukkea muodikkaissa vaatteissaan ja kengissään. Näitä hän esitteli innoissaan äidilleen, ja kun äiti totesi lähes kuudenkymmenen euron (!) arvoisten nukkejen olevan liian kalliita, siitä seurasi suuri itku ja poru. Kuulostaako tutulta? Tuleeko teillekin joulun lähestyessä erinäisiä mainoslehtiä, joita lapset selaavat ihan innoissaan ja toivovat yhtä sun toista? Onko sinulla käynyt mielessä, että saisivat olla tulematta nuo lehdet? No minulla on. Olen myös joskus ehtinyt napata kuvaston ja piilottaa sen paperinkeräyslaatikon pohjalle ennen kuin lapset näkevät koko vihkosta. Mutta annas olla niin seuraavana päivänä tuli toisen firman samanlainen, enkä kerennyt pimittää sitä. Kuulemma olisi hyvä antaa lasten lukea lelukuvastoja ja antaa heidän unelmoida noista mitä ihanimmista leluista. Unelmien toteutumattomuus op

Väitän, että olennaisin lapsen leikkiä tukevista tekijöistä on turvallinen tunneilmasto. Jos lapsi joutuu olemaan varuillaan tai pelkäämään, hän ei pysty leikkimään luovaa, pitkäkestoista mielikuvitusleikkiä, eikä saa eväitä omien tunteidensa käsittelyyn. Mistä tunneilmaston turvallisuus koostuu, ja kuinka kiireiden, työpaineiden tai lastenhoidon kuormittama aikuinen voi sitä ylläpitää? Entä jos lapsi tai aikuinen välillä menettää hermonsa ja raivostuu, kuinka tilanne hoidetaan niin että lapsella on ajoittaisista myrskyistä huolimatta sellainen olo, että ei joudu tuuliajolle vaan homma on hallinnassa? Osallistuin  Kasvun Taian tuottamaan  Myrskyn sydän -verkkovalmennukseen keväällä. Kurssi sinänsä ei liity leikkimiseen, mutta sen sisältö ehdottomasti tukee leikkejä, kuten myös muuta lapsen ja aikuisen hyvinvointia. Lähtökohta on se, miten aikuinen pystyy pitämään oman toimintansa kontrollissa, vaikka lapsi raivoaa. Eväitä kurssilta kuitenkin saa myös muuhun omien tunteiden

Kun perheeseen syntyy vauva, se muuttaa kaikkien elämää. Aikuisilla on enemmän vaipanvaihto, sylittely- ja syöttämispuuhia ja muilla lapsilla hiukan vähemmän aikuisen syliä. Parhaimmillaan vauva kuitenkin yhdistää vanhempia ja isompia lapsia; hän on yhteinen kiinnostuksen, ihastelun ja ihmettelyn kohde. Jos lapset otetaan mukaan vauvapuuhiin, se vähentää huomattavasti vauvaan kohdistuvaa mustasukkaisuutta ja kiukkua. Ei aina ihan yksinkertaista, mutta kannattaa. Jonkin aikaa lapset viipyvät vauvan vierellä ja vaativat syliin yhtä aikaa pienimmän kanssa, mutta pikkuhiljaa siirtyvät leikkeihinsä – ja usein myös leikeissä on aiheena vauva. Meillä on nyt neliviikkoinen pikkuneiti. Sylissäpitäjiä on välillä jonoksi asti, ja 2,5 vuotiaan isoveljen hoitointo on toisinaan jopa vaaraksi vauvalle, joten äidin läsnäoloa todella tarvitaan kun hän on pienen kanssa samassa huoneessa. Mutta onneksi on nuket! Onneksi on sisarukset! Onneksi on pehmot ja muut otukset, joihin hoivaamista ja

Helsingin Sanomat uutisoi heinäkuun alussa lukijakyselyn pohjalta, kuinka lomaa vietetään lapsiperheissä liian paljon lasten ehdoilla (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005279217.html). Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska useimmat vanhemmat haluavat lastensa parasta. Lomalla ajatellaan, että paras on kun toteutetaan lapsen toiveita: huvipuistot ja muut kiinnostavat kohteet ovat usein listalla ensimmäisenä.  Onko jatkuva meneminen lapsen etu? Muistammeko kuulostella lapsen todellista tarvetta? Jos hän saa itse päättää, mitä kesälomalla tehdään, se ei välttämättä olekaan ruuhkainen turistikohde. Hänelle parasta voi olla kiireetön oleilu yhdessä vanhempien kanssa. Myös Hesarin artikkelia varten haastatellut asiantuntijat Janna Rantala ja Minna Oulasmaa toteavat, että usein lapsen loman kohokohta onkin ihan tavallinen hetki, jossa ei ole kiire minnekään ja vanhempi on aidosti läsnä. Jos lapsi kuitenkin esittää toinen toistaan kiinnostavampia reissukohdetoiveita, aikuisen vas

Oli eräs melko tavallinen ilta, isommat lapset isänsä kanssa uimahallissa ja minä pienten kanssa kotona. Nelivuotias riehui olohuoneessa vuotta nuoremman siskonsa kanssa ja yksivuotias pyöri minun jaloissani. Pohdin iltapalapöytää raivatessani, miten jaksan iltatoimet, väsytti jo valmiiksi ja pinna oli tiukalla. Äkkiä muistin: leikin kautta se on helpompaa. Ilmoitin: “Hei minäpä tiedän yhden vuoristohotellin tuolla ylhäällä.” Lapset tuijottivat minua pyörein silmin. Selitin portaita osoittaen, että tästä menee polku vuorelle, mennään vaeltamaan. Nelivuotias lähti heti juoneen mukaan ja juoksi äkkiä ylös. “Hei täällä on mulle sopiva yläsänky täällä hotellissa!” kuului huoneesta. Silloin tiesin, että taas kerran tämä kannatti. Hammasharjojakin hotellissa oli vieraiden käyttöä varten ja jopa potta löytyi. Mikä mainio majatalo! Kuinka eläytyä lapsen maailmaan? Aikuisen näkökulmasta voi olla hermostuttavaa, että leikkivä lapsi ei kuule eikä näe, jos häntä komentaa ulos, syömään tai

Varmaan muuallakin kuin meillä on leikitty viime viikkoina paljon tonttuja ja joulupukkeja. Komennettu pikkusisko muka nukkumaan ja tuotu sillä aikaa paketti sängyn viereen. On vakoiltu muita piiloista, varoen ettei punaista lakkia vain kukaan näkisi – mutta samalla työntäen se juuri sen verran näkösälle että äiti tai isä kommentoi: “Jaha, mikähän siellä pilkahti, ei kai vain ole jo tonttuja liikkeellä?” Voi sitä kiherrystä ja jännityksen määrää! Salaisuuksien verho “Uskovatko teidän lapset vielä pukkiin?” kysytään. Minkä ikäiselle lapselle sitten pitäisi kertoa, että joulupukki on vain satu? Vai onko, olemmeko itsekään siitä aivan varmoja? Vuosi toisensa jälkeen pukki vierailee useimmissa kodeissa, ja sekä vanhemmat että lapset iloitsevat tämän jokajouluisen vieraan käynnistä. Pukin kanssa puhellaan niitä näitä, kysellään tuliko hän tänä vuonna porolla vai helikopterilla ja oliko pohjanmaalla enemmän lunta. Näennäisesti suurin osa aikuisista ikään kuin näyttelee pieniä lapsia v