Mukana muutoksissa

  Leikki auttaa lasta sopeutumaan uuteen

Näin syksyisin, koulujen ja päivähoitokuvioiden alkaessa, moni lapsi ja aikuinen on uuden äärellä. Ekaluokan alku, uusi hoitoryhmä, eri opettaja kuin ennen, muutto uuteen kotiin… muutoksia on monenlaisia, ja niihin sopeutuminen vaatii aikaa. 

Erityisesti käsittelyaikaa ja tukea tarvitsevat lapset. Aikuisen on hyvä muistaa, että vaikka lapsi näyttäisi ulkonaisesti sopeutuvan hyvin, hänen sisällään on todennäköisesti uudesta tilanteesta aihetuvaa tunnemyllerrystä. Se saattaa aiheuttaa yllättäviä kiukkukohtauksia aamuisin tai iltaisin, riehakkuutta, joskus myös epämääräistä alakuloisuutta tai käpertymistä vanhemman kainaloon tavallista enemmän – jos siihen annetaan tilaisuus. 

Miten tukea lasta muutosten keskellä?

Kaikkein tärkeintä on antaa aikaa, kuulostella miltä tuntuu, olla yhdessä ja jutella, ja touhuta niitä ihan tavallisia arjen puuhia, joita jokaiseen päivään kuuluu. Rutiinit tuovat turvaa. Ruoka-ajat, nukkuma-ajat, kotihommat joita tehdään yhdessä, se kaikki on lapselle tuttua, vaikka muuten olisi tapahtunut suurelta tuntuvia muutoksia.

Isompi lapsi saattaa pystyä juttelemaan muutoksen aiheuttamista tunteista ja ajatuksista, ja on hyvä jos ehdimme kuunnella. Vaikka lapsen tunne tai havainto olisi yllättäväkin, ei sitä kannata torjua tai tyrmätä. Hyväksyntä mille tahansa tunteelle tuo lapselle sellaisen olon, että hänessä ei ole mitään väärin. Tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä lapsi vasta opettelee, ja siinä aikuisen tuki on arvokasta. Olisi hyvä myös ohjata lasta purkamaan tunteita sellaisilla tavoilla, jotka hänelle sopivat.

Leikki apuna sopeutumisessa

Yksi lapsen luonnollisimmista tavoista käsitellä ja purkaa mitä tahansa tunnetta on luova leikkiminen. Leikissä, jossa lapsi voi itse määritellä roolinsa ja sen, mitä tapahtuu, hän saa kosketuspintaa sellaisiinkin tunteisiin, joita on vaikea tunnistaa tai sanoin kuvailla. Varsinkin pienille lapsille, joiden sanallinen ilmaisu ei ole vielä kovin kehittynyttä, leikkiaika on erittäin arvokasta. 

Usein lapsen leikkiaiheet liittyvät suoraan käsillä olevaan uuteen tilanteeseen. Ekaluokkalainen saattaa laittaa nuket koulun penkille, nelivuotias opastaa pikkusiskoaan puhuen uuden tarhatädin äänenpainoilla tai pakata lelunsa sohvalle “muuttoautoon”. Nämä puuhat saattavat jatkua päivästä toiseen, muuttaen hiukan muotoaan, ja vähenevät sitten, kun kyseinen asia on lapsen mielessä riittävästi käsitelty.

Leikin monet mahdollisuudet

Isommilla, jo kouluikäisillä lapsilla, on heilläkin leikkimisen tarve. Jos aikaa ja hyväksyntää vapaalle leikille löytyy, he kehittävät mitä mielikuvituksellisimpia juonia leikkeihinsä. Heidän leikkinsä ei välttämättä ulkoa katsoen liity niin paljon uuteen tilanteeseen, kuten koulun alkuun tai muuhun muutokseen. Se voi sisältää kuitenkin sellaisia kuvioita, jotka auttavat jäsentelemään ja ymmärtämään sosiaalisiin tiltanteisiin, ystävyyssuhteiden muodostamiseen tai muihin haastekohtiin liittyviä alitajuisia tuntemuksia. 

Joskus leikki voi olla myös keino irrottautua ja keventää. Eilen takapihallamme oli taikamaailma, jossa Harry Potter ystävineen (koululaiset) lentelivät luudillaan, ja lähimetsästä löytyneellä ojalla ekaluokkalaiset veneilivät styroksinpalalla. Tänä aamuna nelivuotias sai voimaa polkea päiväkotiin, kun kuvittelimme että pyörät ovat vesiskoottereita joella. Leikki on jotakin, mikä tuo vastapainoa suorittamiselle ja strukturoidulle toiminnalle. Se on parhaimmillaan vapaa, virtaava olotila, jossa kaikki tuntuu mahdolliselta ja vaikeidenkin vastusten yli löytyy keinot helpommin kuin muussa elämässä. 

Annetaanhan lapsille aikaa luoda leikkejään. Ollaan tukena, kun leikissä tulee pulmia: niiden ratkaiseminen antaa arvokasta mallia siitä, miten elämässä muulloinkin vaikeista tilanteista voi päästä yli. Ymmärretään se, että leikkimisen mahdollistaminen on usein aikuisesta kiinni. Rajataan ruutuaikaa, vähennetään menoja ja kiireitä, lisätään tavallista olemista. Joutilaisuudesta syntyvät luovimmat leikit, ja niiden merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja kehittymiselle ei voi liikaa korostaa.