Vuoristohotelli kotona

Oli eräs melko tavallinen ilta, isommat lapset isänsä kanssa uimahallissa ja minä pienten kanssa kotona. Nelivuotias riehui olohuoneessa vuotta nuoremman siskonsa kanssa ja yksivuotias pyöri minun jaloissani. Pohdin iltapalapöytää raivatessani, miten jaksan iltatoimet, väsytti jo valmiiksi ja pinna oli tiukalla. Äkkiä muistin: leikin kautta se on helpompaa. Ilmoitin: “Hei minäpä tiedän yhden vuoristohotellin tuolla ylhäällä.” Lapset tuijottivat minua pyörein silmin. Selitin portaita osoittaen, että tästä menee polku vuorelle, mennään vaeltamaan. Nelivuotias lähti heti juoneen mukaan ja juoksi äkkiä ylös. “Hei täällä on mulle sopiva yläsänky täällä hotellissa!” kuului huoneesta. Silloin tiesin, että taas kerran tämä kannatti. Hammasharjojakin hotellissa oli vieraiden käyttöä varten ja jopa potta löytyi. Mikä mainio majatalo!

Kuinka eläytyä lapsen maailmaan?


Aikuisen näkökulmasta voi olla hermostuttavaa, että leikkivä lapsi ei kuule eikä näe, jos häntä komentaa ulos, syömään tai nukkumaan. Mutta jos saman kehotuksen tuo lapsen maailmaan hänen omalla kielellään eli leikin kautta, lopputulos voi olla yllättävä. Joskus ihan pieni panostaminen omaan mielialaan mahdollistaa asettumisen lapsen taajuudelle. Kun lähestyt lasta leikin maailman kautta, astut hänen omaan ympäristöönsä. Siellä puhutaan samaa kieltä kuin lapsi, siellä ymmärretään lapsen tapaa nähdä maailma. Lapsi kokee, että häntä arvostetaan ja hänen puuhansa on tärkeää – myös aikuisen eikä vain hänen itsensä mielestä. Sen takia hänen on helppo lähteä aikuisen ehdotukseen mukaan.


Jos tämä tuntuu sinusta haastavalta, ahdistavalta, jopa mahdottomalta, älä lannistu. Yksi hyvä keino löytää lapsen taajuus on eläytyä kokemukseen itsestäsi lapsena. Muistele, kuka olit, mitä teit ja miltä se sinusta tuntui. Katso lämpimästi, myötätuntoisesti ja arvostaen sitä lasta joka itse kerran olit. Jos voit, tunne se sama lapsi sisälläsi nyt. Kun sitten katsot omaa lastasi tai hoidossasi olevaa lasta, näet ehkä hänetkin lämpimästi, myötätuntoisesti ja arvostaen. Ellei vaikutus tunnu heti, anna muutokselle aikaa ja kokeile myöhemmin uudelleen.

Voit oppia lapselta


Uuden vuoden alkaessa useimmat pysähtyvät pohtimaan, mitä mennyt vuosi toi ja vei, ja mitähän uusi vuosi tuo tullessaan. Lukemattomia uudenvuodenlupauksia, päätöksiä, haasteita tehdään ja vastaanotetaan. Tarjoilen yhden reseptin näiden jatkoksi. Tavoitteena on armollisempi, iloisempi
arki. Jos lähelläsi on leikkiviä lapsia, asetu joskus vain katselemaan ja seuraamaan heidän puuhiaan. Älä yritä korjailla heidän tekemisiään tai kehittää leikkiä oman mielesi mukaan, vaan katsele ja kuuntele hyväksyen. Tunnustele, miltä omassa mielessäsi tuntuu, kun katselet ja kuuntelet leikkiä. Jos pystyt, anna lasten ilon ja elämänvoiman virrata sisällesi.


Tässä voi käydä myös niin, että kun lapset huomaavat sinun olevan joutilaana, he alkavat riidellä jotta tulisit selvittämään sen, he ryntäävät syliin, pyytävät lukemaan kirjaa tai vaativat sinua leikkiin mukaan. Voit toteuttaa heidän pyyntönsä, jos se sinusta tuntuu hyvältä. Lapset tarvitsevat myös syliä ja aktiivista huomiota. Annan pienen vinkin: jos haluat nimenomaan seurata leikkiä omassa rauhassasi, voit puuhastella jotain samalla ja ikään kuin salaa tarkkailla mitä lapset tekevät. Jos lapset haluavat että olet leikissä mukana, voit olla osa sitä vaikka hommailisit omiasi. Jos tavoitat mielessäsi leikin maailman, tämä on helpompaa. Voit kertoa lapselle vaikka, että tämä kuningatar laittelee nyt linnan keittiötä kuntoon tai mitä ikinä keksitkään lapsen meneillään olevan leikin juoneen liittyen.


Mitä sinä olet oppinut lapseltasi?
-Maria

www.leikiniloa.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mukana muutoksissa

Lelulehti - kiusa vai kimmoke?

Vauva, leikit ja vauvaleikit