Joulu - leikkiä vai totta?

Varmaan muuallakin kuin meillä on leikitty viime viikkoina paljon tonttuja ja joulupukkeja. Komennettu pikkusisko muka nukkumaan ja tuotu sillä aikaa paketti sängyn viereen. On vakoiltu muita piiloista, varoen ettei punaista lakkia vain kukaan näkisi – mutta samalla työntäen se juuri sen verran näkösälle että äiti tai isä kommentoi: “Jaha, mikähän siellä pilkahti, ei kai vain ole jo tonttuja liikkeellä?” Voi sitä kiherrystä ja jännityksen määrää!

Salaisuuksien verho

“Uskovatko teidän lapset vielä pukkiin?” kysytään. Minkä ikäiselle lapselle sitten pitäisi kertoa, että joulupukki on vain satu? Vai onko, olemmeko itsekään siitä aivan varmoja? Vuosi toisensa jälkeen pukki vierailee useimmissa kodeissa, ja sekä vanhemmat että lapset iloitsevat tämän jokajouluisen vieraan käynnistä. Pukin kanssa puhellaan niitä näitä, kysellään tuliko hän tänä vuonna porolla vai helikopterilla ja oliko pohjanmaalla enemmän lunta. Näennäisesti suurin osa aikuisista ikään kuin näyttelee pieniä lapsia varten, mutta onko tämä ainoa syy joulupukkihössötykseen? Käyhän pukki myös monissa aikuisten kesken pidetyissä joulujuhlissa. Ehkä salaa nautimme tästä luvallisesta, totutusta ja turvallisesta tavasta heittäytyä leikin maailmaan.

Mediatutkija Neil Postman puhuu kirjassaan Lyhenevä lapsuus siitä, kuinka lapsi tarvitsee ensin aidon lapsuuden ja kasvurauhaa, että hänestä voi tulla tasapainoinen aikuinen. Hänen mukaansa aikuisuuden olisi hyvä näyttäytyä lapselle salaperäisenä maailmana, jota hänen omasta maailmastaan erottaa “salaisuuksien verho”. Tuota verhoa ei aikuinen saisi kertarysäyksellä nykäistä sivuun, vaan lapsi raottelee sitä omaan tahtiinsa. Miten tämä sitten käytännössä toteutetaan?

Itse juttelin 6- ja 7-vuotiaiden tyttöjeni kanssa siitä, että on se joulupukkijuttu kyllä aika salaperäinen. Ja tontut. Että mitenhän se koko homma oikein on mahdollista. “Taitaa olla vähän niin että ihmiset pikkusen auttaa”, totesin. “Vai mitä luulette?” He nyökyttelivät tyytyväisinä. En tiedä, kuinka tarkasti he jo oivaltavat, mikä on esimerkiksi vanhempien, mummien ja kummien rooli joululahjojen ilmestymisessä pukinpussiin, enkä sitä sen kummemmin tivannutkaan. Ymmärtävät sitten kun ovat siihen valmiita. Voisivatko tämäntapaiset jutteluhetket olla heille kuin verhon heilahduksia, jonka jälkeen he voivat itse koota omantasoisensa ymmärryksen joulupukin olemassaolosta? En haluaisi sammuttaa sadun tuiketta lapsen silmistä julistamalla: “Nyt on kuule aika jo tietää että pukkia ei ole olemassa.” Samalla hänen sydämessään kuolisi varmaan myös hammaskeiju ja pääsiäiskukko.

Mielikuvien ja sadun maailma


Leikissä on kaikki mahdollista. Ja leikki on lapselle totta. Koska lapsi elää luonnostaan leikin maailmassa, hänelle ei ole mitenkään kummallista, että joulupukki ehtii yhdessä päivässä kiertää kaikki maailman kodit. Tämä uskomus ei ole hänen kehitykselleen haitallinen, vaan päinvastoin. Lapsi tarvitsee asioiden käsittelyä mielikuvien ja liioittelun avulla, ennen kuin hänelle tarjoillaan valmiiden faktojen raamittama maailmankuva. “Todellisuuden taju kasvaa sitä paremmin, mitä enemmän aivoja käytetään epätodelliseen”, totesi lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen Koko Suomi leikkii -seminaarissa lokakuussa 2016.

Kun lapsi kasvaa isommaksi, hän voi pikkuhiljaa kurkistella salaisuuksien verhon toiselle puolelle ja ajoittain jo olla siellä joitakin aikoja. Esimerkiksi jos kouluikäinen tietää, että pukin naamarin takana on naapurin isä ja lahja on äidin paketoima, hänelle voi olla suuri merkitys sillä että satu elää siitä huolimatta. Hän siirtyy ikään kuin vanhempiensa rinnalle jatkamaan leikkiä ja on heidän kanssaan “samassa juonessa” mukana. Ei haittaa yhtään, vaikka kukaan perheestä ei enää tosissaan uskoisi pukkiin. Yhteinen leikki yhdistää ja luo jaettua iloa.

Leikki Jeesus -lapsesta


Toinen suuri joulun “satu” on Raamatun kertomus pienestä vauvasta, josta tuli maailman Vapahtaja. Uskon, että lapsemme pitävät kertomusta Mariasta, Joosefista ja poikalapsesta kaukana tallin seimessä totena, asiana joka kerran tapahtui. Sitäkin he leikkivät. Pienin sisaruksista laitetaan laatikkoon vauvaksi, joku on äiti ja joku isä ja joku saa enkelin roolin. Se, että lapset tekevät tällaisesta asiasta leikin, ei tarkoita etteivät he ottaisi sitä tosissaan. He työstävät sitä leikkimällä aivan kuten muitakin kohtaamiaan tapahtumia ja tarinoita. Tämän joulukertomuksen toivoisin säilyvän totena ihan jokaisen mielessä.

Onnellista, lapsenmielistä joulua juuri sinulle!
Maria

Joulu on tullut, joulu on tullut,
salaisuuksien aika.
Ystävysten ympärille
tehdään joulutaika.

Joulu on tullut, joulu on tullut,
leikkiä tahtoisin jatkaa,
laulullani lämmitellä
sydämien matkaa.
- Hannele Huovi -

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mukana muutoksissa

Lelulehti - kiusa vai kimmoke?

Vauva, leikit ja vauvaleikit